21 vuotta valtakunnallisena päätoimisena pääluottamusmiehenä

Haluan toimia ammattitaitoisesti, luotettavasti ja yhteistyökykyisesti. Haluan olla Kuhmossa ja yhteiskunnassa uskottava, tasavertainen, yhteistyökumppani, jonka toiminta vaikuttaa ja jonka toimintaa arvostetaan.

Toiminnassani arvoni ovat: Ammattitaito, osaaminen, luotettavuus, yhdenvertaisuus, avoimuus ja läpinäkyvyys. Näitä arvoja kunnioitan ja noudatan.

Nämä arvot eivät kuitenkaan riitä, tarvitaan vielä tahtoa. Minulla on tahtoa hoitaa yksittäisten ihmisten, kuntalaisten, kainuulaisten ja yhteiskunnan asioita. 

Tunnuksena on ”Kaveria ei jätetä! – Kaikki kuntalaisten parhaaksi”

Mottoni: ”Mikään ei ole mahdotonta henkilölle, jonka ei tarvitse sitä itse tehdä.” Wellerin lakina tunnettu aforismi

Mottoni jatkuu: ”Mahdottomia asioita ei ole.”

ONKO PÄÄLUUOTTAMIESKOKEMUKSESTANI HYÖTYÄ KUHMOLAISILLE JA KUNNALLISPOLITIIKASSA?

Aloitan pohdiskelun sillä, onko minun työkokemuksella hyötyä kaupunginvaltuutetun työssä?

Aloitin tehtävät Rajavartioliiton ensimmäisenä valtakunnallisena päätoimisena pääluottamusmiehenä Helsingissä heinäkuun alussa vuonna 1991. Suomi oli juuri ajautunut historiansa pahimpaan lamaan. Voin sanoa, että Suomen tilanne oli tällöin pahempi kuin Kreikalla nyt. Suomen valtion rahoituksen turvaaminen kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta oli tunneista kiinni. Markka jätettiin kellumaan eli devalvointiin. Markan oikean arvon annettiin määräytyä rahamarkkinoilla. Markan arvo lähti syöksykierteeseen. Muun muassa asuntojen arvot romahtivat. Yritystoiminta kaatui konkurssiaallon myötä. Suomeen tuli suurtyöttömyys, jota ei ollut nähty vuosikymmeniin. Suomessa suoritettiin omaisuuden uudelleen jako, jonka jäljet näkyvät vieläkin. Tällainen oli nuoren juuri kolmekymmentä vuotta täyttäneen valtakunnallisen pääluottamusmiehen toimintaympäristö, joka oli haastava.

Rajavartiolaitoksen talousarvio on noin 220 000 000 euroa vuodessa. Vastaavasti Kuhmon kaupungin vuosittainen talousarvio on noin 55 000 000 euroa. Rajavartiolaitoksen henkilöstömäärä oli aloittaessani noin 3 500. Nykyinen henkilöstömäärä on enää noin 2 800 henkilötyövuotta.

KESKEISIN TYÖNI OLLUT PÄIVITTÄISTÄ NEUVOTTELEMISTA JA IHMISTEN ASIOIDEN HOITAMISTA

Pelkistäen voin sanoa, että elämäni ja keskeisin työni on ollut neuvottelemista ja ihmisten asioiden hoitamista Helsingistä käsin. Työtehtäviini kuuluivat palkka- ja virkaehtosopimusneuvottelut, sopimusten noudattamisen valvonta ja erimielisyyksien hoitaminen. Yt-neuvottelut ja erimielisyysneuvottelut työnantajan kanssa olivat arkea. Lainvalmistelutyö ja valtion talousarvion laadinta oli prosessina jatkuva. Tämä edellytti työskentelyä eduskunnan ja poliittisten puolueiden sekä muiden yhteiskunnan vaikuttajien kanssa. Tehtäviini kuului muun muassa käydä vuosittain eduskunnassa useaan kertaan antamassa asiantuntijalausuntoja silloisen Rajavartioliiton edustajana erityisesti lainvalmisteluun ja valtion talousarvioon liittyvissä kysymyksissä. Kansanedustajien pyynnöstä avustin heitä myös lakialoitteiden ja kirjallisten kysymysten laatimisessa. Tehtävät tuli hoitaa riippumatta siitä mitkä puolueet olivat milloinkin hallitusvastuussa ja ketkä oppositiossa.

RAJAVARTIOLIITON TYÖTAISTELU JA PÄÄNEUVOTTELIJAN TYÖ VAATIVA, MUTTA ANTOI KOKEMUSTA JA OSAAMISTA ASIOIDEN HOIDOSTA

Vaativin tehtäväni oli käytännössä Rajavartiolaitoksessa Rajavartioliiton toimesta toteutettu valtakunnallinen työtaistelu vuonna 2005.

Rajavartioliiton pääluottamusmies Markku Pietikäinen (vas) ilmoitti perjantai-iltana valtakunnan sovittelijan toimistossa, että rajavartijat eivät suostu Juhani Saloniuksen sovintoesitykseen.
Lähde: Helsingin Sanomat 17.6.2005

Työtaistelusta ei voi koskaan olla ylpeä, koska työtaistelu on äärimmäinen ja viimeinen keino. Rajavartiolaitos ja Rajavartioliitto Rajavartiolaitoksen suurimpana järjestönä ajautuivat kuitenkin sellaiseen palkkausjärjestelmäuudistuskiistaan johon ei saatu ratkaisua ilman työtaistelua. Valtakunnansovittelijan johdolla neuvottelimme sellaisen sovittelijan laatiman sovintoesityksen, jonka kumpikin osapuoli pystyivät hyväksymään. Työtä sen eteen tehtiin käytännössä yötä päivää. Tällöin sain myös tietää ja tuntea miltä tuntuu olla julkisuuden henkilö ja tiedotusvälineiden edustajien kanssa. Rajavartiolaitosta koskeva lakko on noin kansalaisten perusoikeuksien kannalta merkittävä. Lakon lopettamiseksi eduskunta oli antamassa lakia, jolla olisi laillistettu pakotettu ”rikkurityö”. Tällä lailla vaikeutettiin sovinnon syntyä, koska osassa yhteiskunnassa ja poliittisessa kentässä haluttiin katsoa, että olisiko laki ollut ristiriidassa Euroopan unionin oikeuskäytäntöjen kanssa. Katsoin kuitenkin, että ottaen huomioon Suomessa lakon läheisyydessä olevat MM-kisat, ettemme vaaranna niitä. Jonkun se vastuu on aina kannettava. En kuitenkaan koskaan hyväksy kansalaisten perusoikeuksien loukkaamista.

Linkki: Hämeen Sanomat 16.5.2005 Rajavartioliitto jätti lakkovaroituksen

Linkki: MTV3 24.5.2005 Rajavartioliiton lakonuhan sovittelu jatkuu 

Linkki: Kaleva 31.5.2005 Rajavartioliiton lakko alkaa aamulla 

Linkki: Kaleva 10.6.2005 Rajavartioliiton lakko päättyy aamulla (I-vaihe)

Linkki: Helsingin Sanomat 17.6.2005 Rajavartioliitto hylkäsi sovintoesityksen

Linkki: Yle Uusiset 29.6.2005 Rajavalvonta palannut ennalleen lakon loputtua

TYÖSKENTELYÄ JA AVUSTAMISTA OIKEUSLAITOKSISSA

Työntekijöiden etujen ja oikeuksien valvonta on vaatinut myös työskentelyä oikeuslaitosten kanssa. Keskeiset oikeuslaitokset ovat olleet työtuomioistuin ja hallinto-oikeudet korkeinta hallinto-oikeutta myöten. Tehtävänäni on ollut edustaa pääsopijajärjestöä paikallisneuvottelussa ja avustaa pääsopijajärjestöä työtuomioistuimessa sekä järjestön jäseniä muissa oikeuslaitoksissa. Eduskunnan oikeusasiamiehen on ylin valtion koneiston valvoja. Tehtäviini kuuluivat myös useiden kanteluiden tekeminen eduskunnan oikeusasiamiehelle. Saavutin laajat yhteiskuntasuhteet erilaisista puoluepoliittisista tai poliittisista näkemyksistä huolimatta. Loppuvaiheessa suuri osa työajasta meni työn vaativuuden arviointityössä.  Rajavartioliiton kotisivujen mukaan tehtäväni oli vastata noin 1 500 jäsenen edunvalvonnasta. Hallitus kantaa lopullisen vastuu, mutta johdolla on erityinen vastuu jäseniään ja järjestöään kohtaan. Sitä ei voi siirtää, eikä paeta vaan otettava haasteena.

ORGANISAASTIOMUUTOKSET ON TUTTUA VAIKEAA TYÖTÄ, MUTTA VÄLTTÄMÄTÖNTÄ – VAIKUTAN MUUTOKSEEN

Rajavartiolaitos on kokenut tämän kahdenkymmenen vuoden aikana sellaisen organisaatiomuutokset, jota harvassa valtion virastossa on tehty. Voin sanoa, että siinä on valtakunnallisesti onnistuttu. Nyt ei ole tullut muuta kuin vetäjä käteen. Tällä tarkoitan sitä, että valtakunnallisesti ja erityisesti alueellisesti Itä- ja Pohjois-Suomesta Kuhmo mukaan lukien on väännetty voimavarat kuiviin. Jatkossa on huolehdittava riittävät resurssit myös Kainuun kunnille Kuhmoa myöten. Pääluottamusmiehenä ollessa en voinut puolustaa Kainuun kuntia, koska silloin oli katsottava ensisijaisesti valtakunnan etua. Nyt on kuitenkin aika puhua ääneen mitä tämä kaksi vuosikymmentä on tuonut Kainuulle ja Kuhmolle tullessaan. Kuhmon on syytä puolustaa myös valtion työpaikkoja, koska ne tuovat kuntalaisille verotuloja ja hyvinvointia samalla tavalla kuin mikä työpaikka tahansa. Tässä asiassa uskon asiantuntijuuteni olevan arvossa.

Kansainvälistyminen on näkynyt työssäni. Suomi on liittynyt Euroopan unioniin. Rajavartiolaitoksen kannalta sillä on ollut keskeinen vaikutus. Shengenin sopimuksen myötä Rajavartiolaitoksen tehtäväksi tuli osaltaan vastata Euroopan unionin ulkorajasta. Sisärajojen vapauttaminen on muuttanut rajavartijan työtä erityisesti rikostiedustelun ja –tutkinnan suuntaan. Aiheita on käsitelty erityisesti eduskunnassa lainvalmistelutyön yhteydessä ja luonnollisesti Rajavartiolaitoksen esikunnassa. Tästä näkökulmassa olin aloitteen tekijänä ja yhtenä Euroopan unionin palkansaajajärjestöjen seminaari järjestäjänä. Helsingissä oli vuonna 2010 EU:n palkansaajajärjestöjen seminaari, jossa käsiteltiin henkilöstöön liittyviä aiheita kuten arvoja, koulutusta, palvelussuhteenehtoja ja Frontex:n yhteistä kansainvälistä rajavalvontatoimintaa Euroopan alueella.

Organisaatioiden muuttaminen on ollut minulle tutua työtä. Järjestökentässä on tapahtunut pääluottamusmiesaikanani valtava muutos. TVK:n konkurssin myötä oli lakkauttamassa lähes 100 000 jäsenen Virkamiesliittoa ja viemässä omalta osaltani joukkojani STTK keskusjärjestöön VHKL:n myötä perustettiin STTK-J valtion julkisen alan järjestöjen pääsopijajärjestöksi. Myöhemmin STTK-J muutti nimensä Palkansaajajärjestö Pardiaksi, joka on nykyiselläänkin valtion suurin pääsopijajärjestö neuvottelemassa Valtion työmarkkinalaitoksen kanssa yhdessä muiden pienenpien pääsopijajärjestöjen kanssa. Viimeisin organisaatiomuutos oli Rajavartioliiton ja Merivartioliiton yhdistäminen. Olen erityisen ylpeä, että olen saanut omalla, uskallan sanoa hyvin merkittävällä panoksella, vaikuttaa siihen, että nämä liitot yhdistettiin Rajaturvallisuusunioniksi. Samalla tässä organisaatiomuutoksessa vähennettiin pääluottamusmiespaikka. Katsoin, että minun on aika antaa tilaa nuoremmille vaikka uuden organisaation ajaminen siihen kuntoon, olisi vaatinut erityisesti kokemusta mukaan. Olen kuitenkin valittuna kunniajäsenenä lupautunut antamaan johdon tukea sen toimiessaan. Koko prosessin osalta haluan sanoa, että tätä muutosta pyrittiin tekemään yli 25 vuotta. Se tehtiin lopulta kahdessa vuodessa kun oli tahtoa. Tahdon aikaan saamiseksi tarvittiin kätilöitä, joista tunnustan olleeni yksi merkittävä.

Miksi sanon, että organisaatioiden muutostyö on minulle tuttua työtä  pöydän kummalakin puolella? Sanon sen siksi, että jatkuva muutos on välttämätöntä. Siinä on kuitenkin muistettava aina niin työantaja kuin sen jokainen yksittäinen työntekijä. Organisaatiomuutokset on tehtävä mahdollisimman kivuttomasti ja hakea hyötyä pitemmällä aikavälillä. Missä me elämme nyt? Me elämme valtakunnallisesti ja myös Kainuussa hallinnon uudistamistyössä haluttiin sitä tai ei, koska näin ei voi jatkaa. Tärkeintä on kuitenkin pitää muutostyö omissa käsissä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että puolustetaan vanhaa vaan rakennetaan uutta ja parempaa. Tässä suhteessa olen idealisti ja optimisti. Onnistuminen on meidän käsissä, tehkäämme se. Muutostyöt kannattaa tehdä ennen kuin on myöhäistä.

EN OLE ”SEPPÄ” VAAN ”RENKI” SYNTYESSÄNI

Palataanpa alkuun. Toimin ennen pääluottamusmieheksi ryhtymistä Kuhmossa erilaisissa luottamustehtävissä. Luovuin näistä kaikista tehtävistä, koska katsoin, etten voinut antaa niihin sellaista panosta kuin olisin halunnut. Samalla keskittyminen silloin uuteen pääluottamusmiehen tehtävään olisi vaikeutunut lukuisten muiden luottamustehtävien vuoksi. Olen ”palannut” Kuhmoon. Olen käynyt elämän kouluni Helsingissä ja saanut vuosien aikaan paljon kokemusta ja osaamista yhteiskuntavaikuttamisesta ja ihmisten asioiden hoidosta valtakunnallisella tasolla. En siitä huolimatta voi sanoa, että olisin ”seppä syntyessäni” Kuhmon kaupunginvaltuustoon ja kunnallispolitiikkaan. Haluan Kuhmon kuntalaisille sanoa, että vaikka minä en tunne kunnallista päätöksentekokoneistoa ja päätöksentekoa on minulla sellainen aikaisempi kokemus sekä osaaminen, että kykenen ottamaan vaativiakin haasteita vastaan. Se saanko minä tämän haasteen vastaan, riippuu teistä Kuhmon kuntalaisista ja näin äänestäjistä. Teistä riippuu tulenko valituksi Kuhmon kaupungin valtuustoon ja mikä painoarvo minulla on. Totesin aikaisemmin, etten ole ”seppä syntyessäni”. En ole, mutta ”renki olen syntyessäni” ja sitä haluan olla aina. Nyt on vaan vuoro olla kuhmolaisten renki, jos sitä haluatte. Minä olen valmis ottamaan sen vastaan samalla tavalla kuin 21 vuotta sitten Rajavartioliiton valtakunnallisen pääluottamusmiehen tehtävät. Silloin oli aika ajaa Rajavartioliiton jäsenten etua, nyt on vuoro ajaa Kuhmon ja sen kuntalaisten etua. Haluan korostaa, että valtion ja kuntien päätöksentekokone ja valtion virkaehtosopimustoiminta ovat melko lähellä toisiaan. Suurimpana erona lienee kuntien itsemääräämisoikeus, josta varmaan kuntavaalissa puhutaan. Tunnen sen ja sen takia sanonkin, että pidetään asiat kunnan käsissä – se mikä kunta tai kuntakoostumus sitten onkin. Se on niin kuin kahden ammattijärjestön yhdistäminen. Se kannattaa tehdä, jos siitä saadaan hyötyä, parempia ja halvempia palvelua jäsenille ja voimaa työssään. Yleensä siitä on. Lähtökohta kuntauudistukselle on se, että valta ja vastuu on samoissa käsissä.

Haluan antaa ammattitaitoni ja osaamiseni sekä yhteiskuntasuhteeni kuntalaisten ja yhteiskunnan käyttöön.

Varmistat sen äänestämällä minut Kuhmon kaupunginvaltuustoon. Kiitos